Kolumni
Epätoivoiset tulevaisuuden toivot
Monet nuoret ovat nykyään työttömiä, vaikka heillä olisikin alan koulutus. Miksi on näin? Meidän nuortenhan pitäisi olla tulevaisuuden toivoja. Ehkä nykynuoret ovat laiskoja ja saamattomia, tai sitten jotain aivan muuta. Työnantajat valittelevat työhaastatteluissa, että pitäisi saada nuoria työntekijöitä, mutta silti pitäisi olla työkokemusta. Mistä saada työkokemusta, jollei ketään palkkaa vastavalmistuneita? On tietenkin niitäkin nuoria, ketkä saavat työpaikan vanhasta kesätyö- tai työssäoppimis paikasta. He ovat onnekkaita, sillä ovat silloin tehneet työnsä hyvin.
Omat kokemukset työnhausta ovat tuskastuttavat. Viime keväänä mietiskelin, että töitä olisi saatava kesäksi. Lähetin yli kolmekymmentä cv:tä ja työhakemusta ja hain myös nettikaavakkeilla töihin. Hain kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mitä vain löysin netin kautta. Kävin jopa kyselemässä paikanpäältä joistain firmoista. Mutta miten kävikään? Vastausten odottamiseen meni pitkät kolme kuukautta. Huhtikuussa minulle tuli vain ja ainoastaan viisi hylkäyssähköpostia. Mihin ne loput sähköpostit mahtoivat jäädä? Silloin ajattelin, että sinne menivät ne mahdollisuudet tämän kesän töistä. Meillä oli keväällä työssäoppiminen koulun kautta. Onnekseni sain jalkani oven väliin ja sain kesätyön työssäoppimispaikastani. Oikeastaan minulle on käynyt hyvä tuuri, sillä olen ollut samaisessa työpaikassa jo toisenkin työssäoppimisjakson. Tämän työssäoppimisjakson aikana minulle tarjottiin työtä kuvankäsittelijänä valmistuttuani. Luulen, että työpaikkaa tarjottiin minulle, koska olin todella ahkera ja tunnollinen työntekijä ja osaan jo kaikki heidän työtapansa.
Mediassa kerrottiin, että Särkänniemeen haetaan työntekijöitä myös videon avulla. Ohjeissa kerrottiin, että olisi minuutti aikaa kertoa itsestään. Tämä on mielestäni hyvä tapa etsiä työntekijöitä, sillä nuoret voivat erottua persoonallisella tyylillään videosta. Tätä menetelmää voisivat myös muut työpaikat käyttää.
Muutkin opiskelijanuoret, voisivat saada jalkansa oven väliin jo opiskeluaikoina tekemällä työnsä hyvin ja kysymällä rohkeasti töitä työssäoppimispaikoiltaan, kuten minä tein. Siihen tarvitaan rohkeutta, mutta koskaan ei ole pahaksi kysyä. Parhaimmassa tapauksessa työnantaja voi jopa antaa nuorelle töitä työssäoppimisjakson päätyttyä. On myös nuoria, joilla on hyvät suhteet työpaikkoihin vanhempiensa tai sukulaistensa kautta. Ei tämäkään ole väärin, mutta heidän ei välttämättä tarvitse tehdä mitään sen eteen että saavat työpaikan. He eivät välttämättä edes tiedä, millainen helvetti työnhakuprosessi on. Kaiken sen työn ja sen odottamisen jälkeen vastausta ei edes tule. Kaikki se käytetty aika on mennyt aivan hukkaan, ja niiden lomakkeiden täyttäminen on ollut turhaa. Työnhakuun täytyy siis vain asennoitua positiivisesti ja pitää oppia taistelemaan työpaikoista kynsin ja hampain.
Olisi mukavaa, jos nuorille annettaisiin mahdollisuus astua työelämään, eikä meidän tarvitsisi etsiä kivien alta työpaikkoja. Lopulta luovutetaan ja mennään töihin Siwan kassalle. Vastavalmistuneet masentuvat, koska ei ole tiedossa töitä. Kukaan ei ota töihin ilman työkokemusta. Lopuksi nuori joutuu opiskelemaan vastahakoisesti toista alaa, jotta saisi edes jotain työtä, jolla voisi elättää itsensä. On toki totta, että työkokemus on tärkeää, mutta luulen, että nuoret kuitenkin oppivat paljon helpommin kuin vanhemmat. Alussa pitäisi toki hieman opastaa talon tavoille, mutta onhan tämä ihan ymmärrettävää. Eikö tämä pieni opastaminen olisi sen väärti, että voisimme olla jopa seuraavat 40 vuotta teillä töissä? Meillä saattaisi olla enemmän annettavaa, kuin vanhemmilla, sillä olemmehan me opiskelleet alaa juuri. Tällöin me voisimme tietää uudempia tekniikoita, sekä uutta tietoa alamme asioista.
Mielestäni mikään ei ole niin masentavaa, kuin ajatella: ”No ehkä sit joskus me saadaan töitä.” Hyvällä tuurilla näin se meneekin. Kouluttauduimmeko siis ihan turhaan?
Työnantajat, antakaa meille nuorille mahdollisuus edes yrittää!
Ilmottauduin sitten yhdelle kirjoittamisen kurssille muun ryhmän kanssa.
Mä niin kaduin sitä päätöstä heti ensimmäisen tunnin loputtua. :D
-Mile
